Esteettinen lukutaito kasvaa kauniista. Se on taitoa ja
osaamista kohdata kehittäen ympäristöään ja itseään. Se on
olemassa jokaisella luonnostaan, mutta se helposti hukkuu
”annetun opetuksen” ylivaltaan. Esteettinen lukutaito liittyy
kaikkeen oppimiseen ja kaikkiin koulutusasteisiin
päiväkodista ja esikoulusta aina korkeakouluihin saakka.
Opettajien pitäisi löytää se ensin itsestään voidakseen
tietoisesti huomata sen oppilaissaan ja sitten tukea sen
vahvistumista.
Kauniin löytää leikistä, käsityöstä, ITE taiteesta, ammatillisesta
taiteesta. Mutta kaunis on kaikkialla. Esteettinen lukutaito sisällyttää
kauniin oppimiseen ja opettamiseen. Esteettinen lukutaito on oppimis-
ja opetusote. Sitä voi harjoitella ja oppia.
© Pekka Ihanainen
Kauniin kosketus
Kaunis koskettaa ihmisiä ehkä parhaiten lasten leikissä, vaikka emme silloin juurikaan puhu kauneudesta. Lasten leikki on (luonnollisimmillaan) aitoa, välitöntä, vilpitöntä, kekseliästä, normaaliuden rajat ja normit ylittävää - tavallaan yliluonnollista aikuisten arkeen verrattuna. Lasten leikki on luovuutta, jota katsellessa alkaa itse kaivata tuota tilaa. Alkaa kaivata kauneuden sanatonta kosketusta. Lasten leikki on aitoa kauneutta.
Itse asiassa aikuiset saavat lasten leikkiä vastaavan kauneuskosketuksen tehdessään jotakin itselleen mieluista. Se voi olla työtä (ja pitäisikin olla), mutta usein se on melko tiukasti tavoitteellistettua, jolloin sen vapauttava kauneus voi rapistua. Sen sijaan kauneus (mielihyvänä) antaa kosketuksensa vaikkapa ruoan laitossa läheisille ja vierailulle tuleville ystäville. Kauneus koskettaa myös maton kutomisessa, laiturin rakentamisessa ja vastaavissa ”itselle tekemisissä” eli käsityössä, joka voi nykyaikana olla myös digitaalista esimerkiksi ”upean koodin tai algoritmin” rakentamista. Oman ja kavereiden käden jälki koetaan useimmiten kauniiksi - ja sitä se onkin, kauneutta.
Kun harrastaminen kasvaa ITE-taiteeksi piirtäen, maalaten, muovaillen, sanaillen jne., niissä kaikissa kaunis koskettaa luovassa ja myötäilevässä jonkin toistamisessa omin viivoin, värein ja sanoin jne. Ja totta kai kaunis tulee nähtäväksi, kuultavaksi, koskettavaksi, liikuttavaksi - koettavaksi - kaikissa taitelijoiden taideteoksissa.
osaamista kohdata kehittäen ympäristöään ja itseään. Se on
olemassa jokaisella luonnostaan, mutta se helposti hukkuu
”annetun opetuksen” ylivaltaan. Esteettinen lukutaito liittyy
kaikkeen oppimiseen ja kaikkiin koulutusasteisiin
päiväkodista ja esikoulusta aina korkeakouluihin saakka.
Opettajien pitäisi löytää se ensin itsestään voidakseen
tietoisesti huomata sen oppilaissaan ja sitten tukea sen
vahvistumista.
Kauniin löytää leikistä, käsityöstä, ITE taiteesta, ammatillisesta
taiteesta. Mutta kaunis on kaikkialla. Esteettinen lukutaito sisällyttää
kauniin oppimiseen ja opettamiseen. Esteettinen lukutaito on oppimis-
ja opetusote. Sitä voi harjoitella ja oppia.
© Pekka Ihanainen
Kauniin kosketus
Kaunis koskettaa ihmisiä ehkä parhaiten lasten leikissä, vaikka emme silloin juurikaan puhu kauneudesta. Lasten leikki on (luonnollisimmillaan) aitoa, välitöntä, vilpitöntä, kekseliästä, normaaliuden rajat ja normit ylittävää - tavallaan yliluonnollista aikuisten arkeen verrattuna. Lasten leikki on luovuutta, jota katsellessa alkaa itse kaivata tuota tilaa. Alkaa kaivata kauneuden sanatonta kosketusta. Lasten leikki on aitoa kauneutta.
Itse asiassa aikuiset saavat lasten leikkiä vastaavan kauneuskosketuksen tehdessään jotakin itselleen mieluista. Se voi olla työtä (ja pitäisikin olla), mutta usein se on melko tiukasti tavoitteellistettua, jolloin sen vapauttava kauneus voi rapistua. Sen sijaan kauneus (mielihyvänä) antaa kosketuksensa vaikkapa ruoan laitossa läheisille ja vierailulle tuleville ystäville. Kauneus koskettaa myös maton kutomisessa, laiturin rakentamisessa ja vastaavissa ”itselle tekemisissä” eli käsityössä, joka voi nykyaikana olla myös digitaalista esimerkiksi ”upean koodin tai algoritmin” rakentamista. Oman ja kavereiden käden jälki koetaan useimmiten kauniiksi - ja sitä se onkin, kauneutta.
Kun harrastaminen kasvaa ITE-taiteeksi piirtäen, maalaten, muovaillen, sanaillen jne., niissä kaikissa kaunis koskettaa luovassa ja myötäilevässä jonkin toistamisessa omin viivoin, värein ja sanoin jne. Ja totta kai kaunis tulee nähtäväksi, kuultavaksi, koskettavaksi, liikuttavaksi - koettavaksi - kaikissa taitelijoiden taideteoksissa.