Liittymisen ja virittymisen dynamiikka
Toiminnallinen retoriikka tiivistyy virittymiseen, samoin kuin havainnollinen herkkyys liittymiseen. Esteettisessä lukutaidossa havainnollis-toiminnallinen osaaminen on liittymis-virittymis -osaamista. Ne ovat toisissaan ja toisensa läpäiseviä aktiviteetteja eikä niitä esteettisen lukutaidon käytännöissä voi erottaa toisistaan. Liittyminen ikään kuin liukuu ja liukenee virittymiseen ja päinvastoin. Ne ovat yhtä, vaikka kuitenkin voidaan erikseen puhua liittymisestä ja virittymisestä.
Liittymistä ja virittymistä voidaan hahmottaa tarkastelemalla vaikkapa pilvien katselemista. Kun makoilen rantakalliolla ja katselen mitään tekemättömänä poutapilviä, saatan yhtäkkiä huomata, että ”tuossahan on koiran pää”. Ilahdun ja ehkä huvitunkin havainnostani. ”Koiran päässä” liityn olemassa olevaan, myötäliikun pilvimuodosteen ja näen koiran pään. Olen tavallaan empaattinen pilvien tekemälle koiran pää muodosteelle. Kyse on liittymisestä, havainnollisesta herkkyydestä.
Nähdessäni ”koiran pään” samalla ehkä jo alan hakea oman koirani, kettuterrierin, päätä, en vain koiran päätä yleensä. Suuntaan katsettani pilviin ja yritän saada näkyviin, luoda kettuterrierin. Todennäköisesti onnistun siinä. Luovalla liikkeellä mieli valppaana liikutan päätäni, käännän kehoani voidakseni katsoa toisaalle taivaalle, innostun hauskasta leikistä - ja löydän ”kettuterrierin”. Tämä on virittymistä, toiminnallista retoriikkaa.
Pilviesimerkki on varmasti monelle meistä jollakin tavalla tuttu. Ehkä se on hieman naivi ja yksinkertainen, mutta kuitenkin siihen voidaan kiteyttää esteettisen lukutaidon liittymis-virittymis -osaamisen ydin. Vastaavalla tavalla voimme huomaamattamme suhtautua arkisiin ja vaativiinkin tilanteisiin ja tehtäviin. Liittymis-virittymis -taitoja kehittämällä parannamme esteettistä lukutaitoamme.
Pilvikoirat ja vastaavat ovat kokemuksellisesti kauniita, ne elävöittävät ja tarjoavat voimaannuttavaa mielihyvää. Kaunis on esteettisen lukutaidon syväenergiaa liittymisessä ja virittymisessä. Liittymisessä ollaan yhtä kauniin myötäliikkeessä havaittavan kanssa, virittymisessä taas kaunis kutoutuu luovaan liikkeeseen.
Liittymistä ja virittymistä voidaan hahmottaa tarkastelemalla vaikkapa pilvien katselemista. Kun makoilen rantakalliolla ja katselen mitään tekemättömänä poutapilviä, saatan yhtäkkiä huomata, että ”tuossahan on koiran pää”. Ilahdun ja ehkä huvitunkin havainnostani. ”Koiran päässä” liityn olemassa olevaan, myötäliikun pilvimuodosteen ja näen koiran pään. Olen tavallaan empaattinen pilvien tekemälle koiran pää muodosteelle. Kyse on liittymisestä, havainnollisesta herkkyydestä.
Nähdessäni ”koiran pään” samalla ehkä jo alan hakea oman koirani, kettuterrierin, päätä, en vain koiran päätä yleensä. Suuntaan katsettani pilviin ja yritän saada näkyviin, luoda kettuterrierin. Todennäköisesti onnistun siinä. Luovalla liikkeellä mieli valppaana liikutan päätäni, käännän kehoani voidakseni katsoa toisaalle taivaalle, innostun hauskasta leikistä - ja löydän ”kettuterrierin”. Tämä on virittymistä, toiminnallista retoriikkaa.
Pilviesimerkki on varmasti monelle meistä jollakin tavalla tuttu. Ehkä se on hieman naivi ja yksinkertainen, mutta kuitenkin siihen voidaan kiteyttää esteettisen lukutaidon liittymis-virittymis -osaamisen ydin. Vastaavalla tavalla voimme huomaamattamme suhtautua arkisiin ja vaativiinkin tilanteisiin ja tehtäviin. Liittymis-virittymis -taitoja kehittämällä parannamme esteettistä lukutaitoamme.
Pilvikoirat ja vastaavat ovat kokemuksellisesti kauniita, ne elävöittävät ja tarjoavat voimaannuttavaa mielihyvää. Kaunis on esteettisen lukutaidon syväenergiaa liittymisessä ja virittymisessä. Liittymisessä ollaan yhtä kauniin myötäliikkeessä havaittavan kanssa, virittymisessä taas kaunis kutoutuu luovaan liikkeeseen.